Tervetuloa Voittolinjan Blogiin!
Blogissa voittolinjalaiset avaavat sanaiset arkkunsa kaikenlaisista aiheista. Kommentointi on sallittua ja erittäin suotavaa. Toivon, että tällä foorumilla tullaan käymään asiallisia ja asioihin keskittyviä keskusteluja. Ne voivat olla kiivaitakin, mutta aina asiallisia. Siitä pitävät huolen Voittolinjan Blogin kolme sääntöä:
1) Muista hyvät tavat.
2) Kirjoita kommenttisi hyvällä maulla - hävyttömyyksiä emme suvaitse.
3) Kirjoita omalla oikealla nimelläsi.
Haluamme näin varmistaa, että keskustelu pysyy siistinä ja sääntöjä noudatetaan.
Tervetuloa Voittolinjan Blogiin. Keskustelu alkakoon.
Kari Linna
Voittolinja
1.07.10 | Kari Linna
Tehdäänpä heti alkuun selväksi yksi asia. En tunne tässä blogissa käsiteltävää henkilöä, eikä minulla ollut kyseiseen lähtöön peliä tai muutenkaan mitään osaa tai arpaa.
Tuoreen Hevosurheilun sivulla 9 on mielenkiintoinen kuva. Täpärä maaliintulo Kalajoen raveissa, jossa kolme hevosta ylittää linjan samanaikaisesti. Jalat ojentuvat samaan tahtiin, kuin Kiinan armeijassa.
Voittoon kurkottaa Buona Notte / Teuvo Rantanen. Ohjastajalla on ohjat vasemmassa kädessä ja ajovitsa oikeassa.
Ravikilpailusääntöjen mukaan:
- juoksun aikana ei ohjaksia saa siirtää yhteen käteen muulloin kuin vaaran uhatessa
- ohjien ottamisesta juoksun aikana yhteen käteen ja vapaalla kädellä lyömisestä rangaistaan ajokiellolla
Kalajoen tapauksessa hevonen juoksi omistajaohjastajalleen 2000 euroa. Rangaistukseksi tuomaristo määräsi 50 euron sakon kielletystä ajotavasta.
Entä jos kyseessä olisi ollut Moilanen Vermossa?
20.04.10 | Jussi Lähde
Esitän ulkopuolisen tutkijalautakunnan asettamista tutkimaan suomalaisen raviurheilun kriisiä. Kysymys on vain siitä, perustetaanko suuronnettomuuksien tutkijalautakunta nyt, kun keulaportti vielä kalkattaa kalmankumeasti vai tekevätkö samaa työtä muutamien vuosien päästä kylmäkiskoiset konkurssipesän selvitysmiehet. Suomalainen raviurheilu on liian arvokas asia jätettäväksi vain raviurheilupäättäjien harteille. Nyt tarvitaan ulkopuolista ammattiapua ja pian.
Raviurheilu sai tänäänkin (19.4.) ansaitsemaansa negatiivista julkisuutta YLE:n uutisoidessa lajin talouden syöksykierteestä. Selitykset olivat hevosmiesten aatelia: pehmeää rataa, olympialaisia ja talouden taantumaa. Oikeat selitykset ovat raviurheilua koskevien päätösten rakenteissa, välttämättömien päätösten lykkäämisessä ja täydellisessä markkinoinnin neliraajahalvauksessa.
Raviurheilulla menee huonosti, koska raviurheilulla on omasta mieletään mennyt pitkään hyvin. Rapistuvat katsomot ovat liian pitkään täyttyneet yhä pienenevän joukon itsetyytyväisyyden myskin tuoksulla.
Raviurheilua on hoidettu Suomessa kuin puoluetta. Puolueet eivät tunnetusti tuota rahaa vaan ongelmia. Nyt on koottava eri tavalla viisaiden ihmisten ryhmä. Seitsemisen henkilöä, jotka saavat käyttöönsä pienen tiimin, joka laskee sen mikä on mahdollista. Tarvitaan Ghostbusters-jengi, joka manaa nurkista vanhan menestyksen haamun ja katsoo missä on tehty oikeita asioita, kopioi ja vahvistaa niitä sekä tuo uusia käytäntöjä niin päätöksentekorakenteisiin kuin markkinointiinkin.
Ryhmässä täytyy olla kansainvälisen raviurheilun kokemusta, markkinoinnin kokemusta, viestinnän kokemusta, rakennejärjestelyn kokemusta ja rauhanneuvottelutaitoja pakottamaan kuumimmat päätöksentekijäparoonit rauhoittumaan. Asialla on kiire.
Voimme toki jatkaa näin. Samalla voimme myös ryhtyä kaavoittamaan jokaista rata- ja tallialuetta uuteen käyttöön. Nykymenolla Suomeen on ostettu viimeinen lähetysauto. Ajetaan nämä loppuun niin kauan kuin öljypohja kestää.
17.03.10 | Jussi Lähde
Mistä näitä oreja oikein tulee?
Aina, kun joku äityy ylistämään minulle vapaan markkinatalouden autuuaaksi tekevää voimaa, mietin Suomen siitosorimarkkinoita. Elämme taas siitosoriiden maahantuonnin ”hulluja päiviä” – joka viikko kuulemme uutisia uusista Suomeen saapuvista periyttäjälupauksista.
Huippusiitosori on painonsa arvoinen kultaa omistajalleen, mutta painonsa arvoinen platinaa maansa hevosjalostukselle. Huippuoriin etsintä on kallista puuhaa, ja jos jalostushuippuja etsitään hankkimalla edullisia oreja ja myymällä niitä halvalla halpaa haluaville, se käy kalliiksi koko jalostuskulttuurillemme. Kulttuuria se on näet huonokin kulttuuri.
Tämänhetkisessä tilanteessa on vain yksi voittaja, jalostuskuvaston ilmoitusmyyjä. Suomessa astuvien oriiden määrällä ei mannertenvälisen spermakaupan yleistyttyä ole enää samaa merkitystä jalostuksen kehitykselle kuin muinoin.
Jokainen kemijärveläinen ymmärtää, että kolmensadan taksiluvan myöntäminen Kemijärvelle ajaisi kaikki taksinomistajat vararikkoon. Sama matematiikka on oriiden ostajille vierasta. Oriita hankitaan niin paljon, että niille ei ole riittävästi hyväsukuisia tammoja astuttavaksi. Kun katsoo useiden oriiden astumien tammojen tasoa, on varsin vaikea kuvitella, että erinomainenkaan periyttäjä saisi niistä menestyvää ikäluokkaa aikaiseksi.
Pitäisikö siis puuttua tiukemmin tammanosmistajien oikeuteen astuttaa suvultaan ja rakenteeltaan toistaitoisia tammoja? Sehän merkitsisi ikäluokkien pienemistä. Ja aivan totta yksi tai kaksi tähteä voisi jäädä syntymättä. Mutta mikä olisi noiden mainittujen tähtien jalostuksellinen arvo? Rodunjalostuksesta puhumisella saa helposti leiman otsaansa, vaikka ei ihmisistä sanoisi halaistua sanaa.
Suomalainen jalostus menisi paremmin eteenpäin tammakantaa selkeästi parantamalla. Miten saisimme jalostukseen panostavat tahot panostamaan tammakannan parantamiseen? Suomessa on menossa jalostusarpajaiset, joissa voittoja on jaossa pelottavan vähän. Vapaa markkinatalous voi olla myös älyvapaata markkinataloutta.
4.03.10 | Kari Linna
Jari-Pekka Rättyä kirjoitti viime viikolla painokkaasti asiaa Hevosurheilussa. JP:n artikkeli on kriittisimpiä - ja samalla parhaita - tekstejä aiheesta V75-peli nyky-Suomessa. Hienoa, että raviurheilun päämedia on herännyt. Juttu kannattaa lukea kokonaan, kommentoin tässä vain pääkohtia.
V75 on huonossa hapessa, mihin JP löytää kolme pääsyytä:
1) Ruotsista kopioitu V75-divisioonasysteemi ei toimi meillä. Hevosmateriaali on liian kapea ja maantiede mahdollistaa samojen hevosten kisat viikosta toiseen
2) V75 mielletään usein liian helpoksi, ja sitä se onkin varsinkin näin talvisaikaan, jolloin "pihistetään" tuntuva siivu jakosummasta seuraavalle bonuskierrokselle. 20 viime kierroksesta viitosille on riittänyt jaettavaa vain viisi kertaa
3) epäonnistunut bonuspottijärjestelmä kalvaa vaihtoja tavallisilta kierroksilla
Hyvää on se, että kaikki nämä ongelmat voidaan korjata, jos halua löytyy.
Huonoa on se, että virheet olisi voitu välttää. Alkaisi vain harmittaa, jos laskisi paljonko suomalainen ravitalous olisi voinut säästää. En tapaa harrastaa jossittelua, mutta näin kirjoitin vuonna 2007.
22.02.10 | Ilkka Talasranta
Sunnuntain Hesarin kasteilmoitusten lukeminen on aina yhtä hauskaa. Nimen ovat saaneet Jean-Claude Christian Käppiäisniemi ja Brooke Paris Suvikukka Räivänsalo. Hevosten nimet ovat paljon lasten nimiä maltillisempia.
Blogiveljeni Jussi huhuili ajatuksiani suomenhevosia nimettäessä. Varsin vähän on huomautettavaa nykykäytäntöön. Hippoksessa tehdään tällä kohdin hyvää työtä. Säännöissä sanotaan, ettei hevosen nimeksi hyväksytä olemassa olevan hevosen tai tunnetun henkilön nimeä. Nimi ei saa myöskään olla hyvän maun vastainen, uskonnollisesti loukkaava tai pornografinen.
Jutut Hippoksen seulan läpäisseistä hauskuuksista ovat lähes poikkeuksetta agraarilegendoja. Heppa-järjestelmästä ei löydy hevosia nimeltä Tutun Vihero, Tutun Vinku tai Kallun Pirva. Legendaa on sekin, että raviohjelmissa oltaisiin siirrytty kirjoittamaan ohjastajan etunimi ennen sukukunimeä vasta sen jälkeen, kun Jorma Turta sai ohjastajakortin.
Harmaalla alueella liikutaan ns. product placement -tilanteissa. Säännöt sanovat yksiselitteisesti, ettei liikeyrityksen tai yrityksen nimeä tai tunnettua tavaramerkkiä hyväksytä kilpailurekisteriin. Tästä on takavuosina lipsuttu. Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestareiden kimppahevonen oli nimeltään Golden Karjala. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mihin nimellä viitattiin.
Oma lukunsa on omistajakimppojen tallinimien keksiminen. Samat soveliaisuussäännöt pätevät tälläkin kohtaa, mutta näiden kanssa ei Hippos ole yhtä tarkka kuin hevosten nimien kohdalla. Vai mitä mieltä olette omistajaryhmästä nimeltä Hallin Kuittaus?
Nimen keksiminen on aina pyhä toimitus, olipa kyse ihmislapsesta, varsasta, koirasta tahi vaikka siasta. Isäni antoi aikanaan yhdelle emakoistamme nimen Pohtamo. Se oli missityyppiä.
» Kommentoi: Samat säännöt kaikille?